KAIKELLA ON TARKOITUS, ainakin työelämässä.

Kaikella on tarkoitus, uskotko? Oletko koskaan ollut tilanteessa jossa jokin asia ei vain ole onnistunut. Olit ehkä jo kuvitellut kuinka asiat etenisivät mutta sitten tulee seinä vastaan ja pysähdyt. Jonkin ajan kuluttua asiat kuitenkin vain loksahtavat paikoilleen ja huomaat että näinhän tämän kuuluikin mennä. 

Työelämä on yksi tälläisistä ympäristöistä, joissa olen kohdannut tämän säännöllisesti parinkymmenen vuoden aikana. Ensimmäinen kerta kun valinta ei kohdistunut minuun. Hain työpaikkaa, pääsin haastatteluun, mutten saanut haettua paikkaa, se meni hyvin tunteisiin nuorelle minälle. Kuitenkin sisuunnuin tästä ja muutaman kuukauden päästä sain huomattavasti paremman ja minun oloisemman paikan. Tuossa työssä viihdyinkin vuosia kunnes muutin pohjoiseen. Siirtyessäni uudella paikkakunnalla työelämään, kohtasin sekä vastoinkäymisiä että onnistumisia. Toisinaan kohtasin kyseenalaistamista, kuten erään suuren ketjuliikkeen aluepäällikkö totesi: Olet turhan nuori vaikka kokemusta paljon onkin. Jäin varmasti katsomaan häntä hölmistyneenä, olinhan aloittanut työelämän kuusitoistavuotiaana, tuolloin hakiessani olin kuitenkin jo lähes kolmekymmentä. Olin toiminut useamman myymälän päällikkönä mutta nyt olin liian nuori. En ole jälkeenpäin harmitellut asiaa, olen hyvin tyytyväinen että en päässyt kyseiseen paikkaan, en ole kuullut kovin hyvää heistä työnantajana jälkeenpäin. Hain myös eräseen paikkaan, jossa haastattelija kysyi pystynkö toimimaan esimiehenä itseäni vanhemmille miehille, jotka mahdollisesti kyseenalaistavat minut ja taitoni. Tämä tuntui tässä kohtaa jo aika selkeältä vihjeeltä, että he etsivät miestä ja mielellään yli neljänkymmenen. En siis jäänyt edes odottelemaan jatkoon pääsyä, enkä myöskään harmittelemaan. Totesin itselleni että tiedän ja tunnen taitoni, minulla on paljon annettavaa, se kuka työpanokseni sitten saa, se on sen ansainnut. Kun jotain teen, teen sen hyvin ja pistän siihen itseni mukaan, sitoudun siis työhöni.

 Minulla on ollut onni matkassa aina, etten ole koskaan tullut valituksi näihin yrityksiin jotka jo haastattelu vaiheessa tuovat ilmi omat ongelmansa itsestään työnantajana. Minulla on ollut onni, että jokainen paikka jossa olen työskennellyt on ollut loistava. Minulla ei ole koskaan ollut pahaa sanottavaa yhdestäkään yrityksestä kenen palveluksessa olen työskennellyt, ei yhdestäkään esimiehestäni, eikä yhdestäkään työkaveristani. Uskon siis vakaasti että kaikella on tarkoitus. 

Muutama kuukausi sitten hain paikkaan jossa jo haastattelutilanteessa minulle tuli tunne, että tämä ei nyt ehkä ole ihan sitä mitä haluan, työnkuvaus ei vastannut sitä jonka mukaan olin paikkaan edes hakenut. Kun minulta sitten kysyttiin töissä ja kotona, miten meni? Vastasin: Salaa toivon että en saa paikkaa. Enkä saanut. Samoihin aikoihin hain myös toisaalle, mutta ehdin paikan jo hetkellisesti unohtaa. Ajattelin että minulla ei ole hätä, tehdään tämä nykyinen projekti loppuun ja katsotaan sitten mihin suuntaan jatketaan. Kunnes reilu kuukauden jälkeen sain kutsun haastatteluun. Olin yllättynyt mutta samalla hyvin utelias ja innoissani, koska yritys herätti suurta mielenkiintoa minussa. Mukava poikkeama jo kokemiini haastatteluihin oli se, että tällä kertaa haastattelu käytiin englanniksi, etänä ja monivaiheisena. Heti ensimmäisestä haastattelusta  jäi mielettömän hyvä fiilisi yrityksestä ja haastatteluun osallistuneista henkilöistä. Ja joka askelmalla jonka pääsin eteenpäin, tunne vahvistui. Kaikki henkilöt oli hyvin helposti lähestyttäviä ja heidän kanssaan oli helppo keskustella. Selväksi tuli itselleni, että tähän tahdon panostaa ja se varmasti näkyi... koska pitkän rupeaman jälkeen sain soiton, että olen tervetullut uuteen taloon. Jälleen vahvistui fiilis: Kaikella on tarkoitus!

Vinkkinä: Kuuntele itseäsi ja tarkkaile ympäristöä. Mikä tunne sinulla on päällimäisenä, koetko tapaamisen, tai haastattelun jälkeen innostusta, vai hämmennystä. Oliko tilanne vuorovaikutteinen kommunikointi, vai toispuolinen dialogi? Tulitko huomioiduksi, saitko sanottua asiasi? Päällimmäinen tunteesi kertoo yleensä hyvin paljon ja se on myös se, mikä välittyy vastapuolelle.  Mikäli et tullut valituksi, jatka eteenpäin. Jokainen paikka johon en ole päässyt, ei ole myöhemmällä tarkastelulla ollut itselleni mikään menetys. Jokainen paikka johon olen päässyt on ollut oman alansa helmi.  Näin jälkeenpäin on jopa hauska muistella haastatteluja jotka eivät edenneet. Kuitenkin jokainen tehty hakemus ja käyty haastattelu on opettanut paljon. Ne on toiminut niin itsetutkiskeluna, kuin avartanut katsomusta työelämästä ja sen tuomista haasteista, että mahdollisuuksista.

Haastattelut kertovat myös yrityksestä hyvin paljon. Onko yrityksessä HR, joka on osana haastattelua. Jos ei, kuka sen tekee? Onko haastatteluissa useampi henkilö, jos, niin ketä he ovat. Onko haastatteluita useampi kierros? Kuinka paljon rekryyn panostetaan kertoo myös yrityksen arvoista ja henkilöstön huolehtimisesta hyvin. Rekrytointi prosessina on kallista aikaa, jos se hoidetaan vasemmalla kädellä vartissa, kuinka yritys hoitaa asiansa muuten? 

Minulla on kuitenkin nyt ilo ja kunnia siirtyä yhdestä huippu yrityksestä toiseen kuun vaihtuessa. Olen kiitollinen menneestä ja innostunut tulevasta. Mukaani on jäänyt paljon uusia ystäviä, tuttavia ja ennen kaikkea uutta osaamista. Ja niitä on varmasti myös paljon edessä päin. 

Kuten saitilla usein on todettu: Sama kaveri, haalarit vain vaihtuu! 

-Maria